Rosella! Siivekäs ihastus, joka miellyttää silmää ja täyttää päivän ilolla

Rosella on värikkään höyhenpeitteen omaava Australian endeeminen papukaija, joka kuuluu kahlaajien heimoon. Laji tunnetaan useista kauniista väreistä ja kuvioista, jotka vaihtelevat eri rosella-lajien välillä. Roselleiden keskenään erottavan ominaisuuden muodostaa kuitenkin niiden melko suuri koko, joka on suhteellisen poikkeuksellista pienempiin australialaispapukäijiin verrattuna.

Rosella: Lontoon kaduilta Outbackiin ja takaisin?

Rosella-papukaija, tai tarkemmin sanottuna roselleiden heimo, löytyy pääasiassa Australian itärannikolta, Queenslandista Victoriaan. Yksi harvinaisemmista lajeista, Crimson Rosella (Platycercus elegans), on myös luontaisesti New Zealandissa.

Rosellien historia on varsin mielenkiintoinen: niiden esiintymisalue ei ole pysynyt samana vuosien saatossa. 1800-luvulla roselleja vietiin Eurooppaan, ja ne pääsivät leviämään ympäri Lontoota. Kun lintupopulaatio kasvoi liian suureksi, monet yrittäjät vapauttivat lintuja takaisin luonnonvaraisiin oloihin Australiassa.

Rosellien ulkonäkö: Värejä silmäniloon!

Roselleilla on tunnistettava ulkonäkö ja voimakas väripaletti, joka vaihtelee lajin mukaan. Päässä ja kurkussa voi esiintyä punainen, sininen tai keltainen väritys. Siivet ovat yleensä vihreät mustine höyhenkuvioinne, mutta niissäkin esiintyy ajoittain muita värejä riippuen rosella-lajista.

Tässä on tiivistelmä yleisimmistä rosella-lajeista ja niiden ominaisuuksista:

Laji	Värikuvaus
Crimson Rosella	Punainen pää ja kurkku, sininen siivet ja selkä
Eastern Rosella	Punaisensiniset siivet, keltainen kurkku ja rinta
Pale-headed Rosella	Vaalea päänselkä ja harmaat siivet

Roselleilla on vahvat nokka ja jalat, jotka ovat soveltuvia siementen murskaamiseen ja puissa kiipeilemiseen.

Rosellien elintavat: Yhteisöllisiä lintuja

Roselleita tavataan usein pareittain tai pienissä parvissa. Ne elävät metsissä, puutarhoissa ja myös kaupunkien lähistöllä.

Ruokavalio koostuu pääasiassa siemenistä, hedelmistä ja kukista. Roselleilla on vahva nokka, jonka avulla ne murtavat kovia kuoria ja siemeniä. Ne ovat myös taitavia etsimään piilossa olevia ruoka-annoksia maastosta ja puista.

Roselleiden pesintäkausi vaihtelee lajin ja sijainnin mukaan, mutta yleensä se ajoittuu syyskuulle tai lokakuulle. Naaras munii 3-6 munaa, joita molemmat vanhemmat hautovat vuorotellen noin kolme viikkoa. Poikaset kuoriutuvat paljaine silmineen ja vaativina: niille tarvitaan jatkuvaa ruokintaa ja hoivaa vanhemmilta.

Yleisenä piirteenä – Meluisa mutta sympaattinen luonne!

Roselleita pidetään melko meluisina linnuina, ja niiden äänet ovat tunnistettavia. Ne voivat kommunikoida keskenään kiljahtamalla, viheltämalla ja rätistämällä.

Ne ovat kuitenkin myös erittäin sosiaalisia lintuja ja mieltyvät ihmisten seuraan. Niitä pidetään joskus lemmikkieläiminä, mutta niiden hoito vaatii kokemusta ja sitoutumista, sillä ne tarvitsevat tilaa lentää, kiipeillä ja syödä monipuolisesti.

Roselleita suojellaan ja tutkitaan jatkuvasti, jotta varmistetaan näiden kauniiden lintujen säilyminen tulevina sukupolvina.